Eksynyt.

Ajatukset pyörii vaan elämässä. Ku ei tiedä mitä tekis seuraavaks, mikä on seuraava askel??

Ensinnäki mua stressaa ens syksy ihan hirveesti, mitä hittoa mä koulun jälkeen aijon tehdä? Mitä mä haluun tehdä isona? Missä mä haluan olla töissä? Kuka mä oon? Löydänkö mä koskaan ketään jonka kanssa jakaa elämäni? Noh eiköhän kaikki vähän mieti näitä kysymyksiä tai ainaki on joskus varmaan miettiny. Vitsi mä kadehdin niitä ihmisiä, jotka tietää tasan tarkkaan mitä ne haluaa elämältään ja sitten tekee kaikkensa saavuttaakseen sen tavotteen. Mut koska mul ei oo mitään tavotetta on sitä vaikee yrittää tavottaa. Toiseks mua stressaa ihan hirveesti nyt tää lähitulevaisuus. Miks mun sydän ei oo samaa mieltä ku järki? Miks miks miks??? Varmaan koska sydän on se joka määrää näissä asioissa ei järki. Hitto mul on edelleen ikävä yhtä tiettyä ihmistä, ikävä lähinnä sitä tunnetta. Toivon et löytäisin jonkun ketä kohtaan mulla olis yhtä vahvoja tunteita. Ehkä se vielä löytyy. En usko siihen et jokaiselle olis yks ainut oikee, mut jos uskoisin ni sanoisin varmaan et se mun yks ja oikea on jo menny ja menetin mun tilaisuuden lopullisesti. Mut koska haluan uskoa, ettei näin oo ni toivon löytäväni jonkun toisen oikeen, jota kohtaan tunnen yhtä paljon tai jopa jos mahdollista enemmän.

Menipä taas keskiyön löpinäks. Ei yksinäisiä pitkiä öitä ja rakkausleffoja mulle, tulee vaan tällanen alakulonen ja yksinäinen olo sellasesta. Miks mä kidutan itteeni sellasilla leffoilla, ei sellasta oikeesti tapahdu ja jos tapahtuu ni ei ainakaa mulle. Jos menis nukkumaan ja toivois et näkis unta siitä Prinssi Oikeasta. Huomenna työpäivä taas ja olis melkeen pakko yrittää alotella koulujuttujaki, ennen ku huomaakaan on loma yhtäkkii ohi ja sit onki kiire ja stressi taas saada kaikki valmiiks. Nyt siis nukkumaan ja toivottavasti hyvien unien pariin. Se viel puuttuis et tulis joku ihan kamala painajainen liittyen tähän asiaan. Huoh.