30. marraskuuta 2012

Ajatuksia.

Huhhuh, miten voi kahdessa päivässä jo alkaa ajattelemaan englanniks? Eilen ja tänään olin International Tutor koulutuksessa, mikä tarkoittaa nyt sitä että olen Tutor toista kertaa elämässäni ja tällä kertaa ulkomaalaisille oppilaille, jotka tuli vaihtoon meidän kouluun. Parin viikon päästä saan tietää ensimmäisen oppilaani, joka saapuu tänne tammikuussa. Ennen sitä on paljon valmisteltavaa, kuten tervetuliaisjuhla kaikille n. 25 oppilaalle, jotka tulevat kouluumme. Me siis haemme oman oppilaamme lentokentältä, viemmä tämän omaan asuntoonsa (johon olemme jo hakeneet etukäteen avaimen) ja ohjaamme ja opastamme muutenkin tulevina kuukausina, jona he täällä ovat. Oon niin innoissani tästä ja jännittää kieltämättä jonkun verran, mut hyvin se varmaan menee, ku meitä kuitenki on se 10 henkilöä tässä Tutor 13 ryhmässä ja sen lisäksi vielä vanhoja Tutoreita, jotaka osaa neuvoa tarpeen tullen meitä uusia.

Jotenki sitä tuntee olonsa tärkeeks, ku joutuu huolehtimaan jostain toisesta ihmisestä jo ennen tämän tuloa. Pitää ottaa etukäteen yhteyttä sähköpostilla ja järjestää avain asuntoon, käydä asunnolla katsomassa, että kaikki on kunnossa ja kertoa mahdollisille huonekavereille, että heille on tulossa uusi asukas ja koska, jotta nämä voivat olla uutta oppilasta vastassa. Niin jännää ja oli kyllä antosa kurssi täytyy sanoa. Eilen oli 12 h koulupäivä ja tänään olin 8 h ni nyt ihan pikkasen väsyttää. No väsymys on pakko huuhtoa pois Colalla, koska mun on pakko kirjottaa kirjaessee vielä tänään, deadline on tänään keskiyöllä, joten se on pakko. Onneks se on vaan parin sivun kirjotelma tosta kirjasta, jonka olen lukenu kestävänkehityksen matkailusta.

Huomenna on nyt sitten hautajaiset ja Faffa pääsee haudan lepoon. Rankkaa tulee olemaan, mut eiköhän siitä selvitä, paljon nenäliinoja ja vedenkestävää ripsaria. Niillä mennään. Mixo perheineen tulee hakee mut aikasin aamulla ja lähetään ajelee tässä ihanassa talvikelissä Iniön suuntaan. Pitää yrittää olla ajoissa liikenteessä, ku on tollanen lumimyräkkä ja lautta luultavasti on aikas täynnä, ku on vähintään 50 sukulaista tulossa ja niiden lisäks vielä muita tuttuja ja suurin osa mantereen puolelta. 

Mulla ei tapani mukaan ollu taas yhtään mustaa mekkoa, joten lainasin Hennalta ihanan mekon, joka silläkin oli nyt syksyllä ollu hautajaisissa. Sitte ostin tosi paksut mustat sukkikset, ajattelin laittaa mun ruskeet saapikkaat ja sit ostin mustan villakangastakin, koska jälleen kerran en omistanut mustaa pitempää takkia, vaan kaikki on ihan liian värikkäitä. Pitänee yrittää jatkossa ostaa viisaammin ja ostaa mustaa ni se käy kaikkeen, myös hautajaisiin. Sit pitkähihaseks ajattelin laittaa varmaan mun mustan jakkutakin, ni on sitten tyylikäs ja vähän paksumpi ku tuolla nyt ei oo mikään kauheen lämmin ulkona. 

Nyt esseen pariin ja sitte nukkumaan, että huomenna jaksaa.















23. marraskuuta 2012

...and that's who I am!

Päätin osallistua tähän, joka ilmeisesti aika monella on blogissa ja tää vaikutti kauheen kivalta jutulta ja hyvältä ajankululta. :D

Eli tuolta otetaan ne jotka kuvastaa itseä parhaiten ja sit niille selitykset. Simppeliä? Ehkä katotaan. :)

1. Valitse TÄÄLTÄ sinua parhaiten kuvaavia kuvia. 
2. Liitä kuvat blogiisi. 
3. Selitä, miksi valitsit kuvan. 


Vaikka oonki parisuhteessa ja onnellinen ni silti
aina tuntuu siltä, etten oikeesti päästä lähelle helposti.














Osaan stressata pieniäkin asioita ja kuvittelen,
että omat ongelmat on tosi isoja,
vaikka maailmassa on paljon suurempiakin huolia.















Yritän välttää kaikkee draamaa ja välttää sellasia tilanteita,
aina se ei tosin oo mahdollista, mut haluisin et olis.

Eiköhän tää kerro kaiken ilman selitystä. 

<3

Mansikat dipattuna sulaan suklaaseen on
ihan parasta kesässä!

Mul on aina huulet rikki, ku pureskelen niitä
ja revin jos on rohtuneet.

Oon tosi itsepäinen, mut osaan kyl antaa perikski, jos en
jaksa riidellä asiasta. 

Yöllä mun mielestä kulkee ajatus paremmin.

Mä haluisin käydä ihan kaikissa maailmankolkissa,
jos mul olis niin paljon rahaa, et se olis mahdollista.

Mä en mielestäni oo erityisen hyvä missään.

Jos mä haluan jotain ni mä yleensä hankin sen,
lähinnä aika materialistista. 

Mun unelmien matkakohde, joka sijaitsee toisella
puolella maapalloa, mutta jossa mä niin aijon
vielä joskus käydä.

Sauna on ainut keino millä saa sen tunteen
et on oikeesti kunnolla puhdas. En ymmärrä miten jotkut
voi elää ilman saunaa.

Mul on ihmeellinen muisti kyllä, muistan mitä pienempiä
yksityiskohtia esim. mitä joku on sanonut tai tehnyt.

Sarja jota voi kattoo aina uudestaan ja uudestaan.


Aivan ihana sarja.

Oon tosi kärsimätön ihminen kyllä, en jaksa yhtään odottaa.



Ajattelen loogisesti kaiken suhteen.


Odotan et mut joku päivä yllätetään oikeen kunnolla.

No mä nyt vaan ajattelen liikaa ihan kaiken kanssa.

Mun paras kaveri muutti Ruotsiin ja on
kauhee ikävä koko ajan.

Jos kaikki ei mee niinku oon suunnitellu ni käy näin.

Pitäs enemmän liikkua ulkona, mut yksin se on niin tylsää.

Mä en ikinä vois kuvitella pettäväni rakastamaani ihmistä.

En oo vaihtamassa. <3

Kaikki roolipelit on kivoja, mut haluisin oppia lisää lautapelejä.

Rakastan laulamista, mut mul ei kyl oo minkäänlaista ääntä.


Tuen ja olen aina täällä, jos sinäkin olet.

No eikös kaikki naiset oo, pieni juoru piristää päivää.

Ihan liian epäterveellinen ruokavalio mulla.

Mä haluisin osata soittaa kitaraa.




Eiköhän kuva puhua puolestaan,
oon hyvä tuhlaamaan rahani.

Käytän mieluusti julkisia, koska se on ympäristö-
ystävällistä ja halpaa.

Rakastan sitä tunnetta <3



16. marraskuuta 2012

Suuri suru.

Hieno mies, pitkä ikä ja onnellinen elämä! Paljon hienoja ja hauskoja muistoja maailman parhaasta isoisästä, joka nukkui pois eilen 15.11. aamulla. Suru on suuri, mutta on hienoa että hän sai elää onnellisena elämänsä loppuun asti, ilman tuskaa. Muistot, tarinat ja sanonnat pyörivät päässä näinä surun päivinä.

Kyllä mä itkin ku kuulin ja joka kerta kun sain surun valittelut joltain, mutta nyt lähinnä vienosti hymyilyttää ajatus ihanasta isoisästä, joka eli täysillä ja ihanan pitkän elämän. Hymyilyttää kaikki muistot, joita nousee mieleen koko ajan lisää. Hieno mies kerta kaikkiaan! Eikä tämänlainen tieto koskaan yllätyksenä tule, kun kuitenkin oli elänyt pitkän 89 vuotta, mutta kyllä se aina silti on surullista miettiä ettei näe enää koskaan. Kunnioitettava ikä! <3 <3 <3

Kuva otettu Juhannuksena 2012, jolloin faffa pääsi käymään viimeistä kertaa kotona.


Faffan muistolle <3

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden,
olet pilvenlento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa,
vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä.

Faffan 89-vuotis syntymäpäiväjuhlat Aftonrossa (hoitokodissa) toukokuussa 2012.

6. marraskuuta 2012

Yöpostailua.

Mulla alko ihan järkyttävä flunssa sunnuntaina, joka nyt sitte valvottaa mua näin myöhään. Mentiin kyl nukkumaan molemmat puol 11 aikaan, mut nousin koska niistämisen määrä oli niin hirvee et nenä alko kirvelee ja tän lisäks oli nenä tukossa. Noh höyryhengityksen jälkeen ja Panadol hotin juomisen jälkeen aijon uudestaan yrittää nukkumista, jos vaikka onnistuis, huoh. Nyt mua vaan alko ihan hirveesti yskittää kun höyryhengitys ja kuuma juoma tekee tehtävänsä. Eli päätin päivittää sitten blogia tässä ajan kuluks. Onneks päivällä voi sitte nukkua, jos ei yöllä saa nukuttua. Olin tänään pois koulusta ja missasin triljoona asiaa, huomenna tai no tänään aijon olla poissa ja varmaan pääsen seuraavaks koululle vasta torstaina, eli missaan triljoona muutakin juttua, kuten tärkeitä kokouksia, joista sais tunteja kerättyä. Noh terveys ennen kaikkea. Torstaina on vähän pakko sit jo mennä kouluun, koska mul on suullinen esitelmä mun kirjotelman aiheesta. Oon viime viikolla alottanu sen powerpointin tekemistä, mut se on erittäin pahasti kesken, eli huomenna tai keskiviikkona joudun sitte uurastamaan sen kimpussa tän kipeilyn ohessa. Sit ku saan sen tehtyä ja esitettyä ni voin keskittyä ite aineen/kirjotelman kirjottamiseen, jonka pitää olla valmis 16. pv. Onneks mul on kuitenki aihe selvillä, tosin en tie pitäskö vähän supistaa aihetta johonki tiettyyn maahan littyväks, eikä koko maailman laajuseks, mut katotaan mitä siit sit tulee ku alan miettiä tota esitelmääni huomenna tai ylihuomenna.

En oo laittanu mitään uusia kuviakaan Möröstä, kameran piuha on kateissa, mut muutama kuva löytyy koneelta, joten lisää sitte ku löydän ton piuhan jostain "varmasta tallesta". Tässä nyt kuitenki muutama kuva.






Nää on viime viikolla otettuja kuvia, joten kyllä se näiden ottamisesta on jo kasvanu jonkun verran. Olin kaks päivää laivalla ja mun mielestä se oli jo siinä ajassa isomman näkönen ku tulin kotti. :)

Mörkö on aivan ihana luonteeltaan, kertoo kyllä jos on jotain mitä haluaa. Ollaan aika hyvin jo opitto erottamaan ruokamauku, vessanausta ja leikkinausta. Jotka kaikki kuulostaa vähän erilaiselta käskemiseltä tai kertomiselta. :D Sit se vähän vielä pelkää kiivetä tonne kiipeilypuuhun, mut eiköhän seki siitä sitte luonnistu ku vähän kasvaa. Nukkuu meiän kanssa yleensä sängyssä peiton alla lämpimässä, jos ei oo jääny nukkumaan olkkariin eikä huomaa siirtyä mukaan uniltaan. :) Aluks oli vähän ongelmia saada Mörkö juomaan vettä, mut nyt se jo juo ihan kiltisti, joskus jopa juoksee vaan juomaan ja sit lähtee uudestaan temmeltämään. Mut sekotetaan silti märkäruuan joukkoon vielä vettä, et saa sit kunnon nesteytykset. Aika vähän syö kuivaruokaa kuitenki, et mieluummin söis raakaa lihaa tai pussiruokaa, mut naksuja on silti esillä, et kyl se niitä sitte menee syömään jos on nälkä eikä muuta anneta. :) 

Todella hyvin ollaan kyl saatu Mörkö oppimaan EI -sana. Pöydälle se ei enää oikeestaan mee ku vaan vanhingossa jos leikkiessä ei huomaan sinne joutuneensa. Tiskitasolla se ei oo viel edes yrittäny käydä, joten se vaihe tulee sit varmaan erikseen. Mut olohuoneen pöytä saa olla rauhassa vaikka siellä olis ruokalautanen, tosin en usko et itsehillintä säilyis sit jos olis ite poissa paikalta. Mut on seki jotain että paikalla ollessa ei yritä hyppiä sinne. Sama kävi kyl tänään ku istuin sängyssä ja laskin lautasen siihen eteeni, yritti pari kertaa mennä nuuskimaan ja kieltojen jälkeen jäi kattelemaan mun kinkkuleipiä himoten jonkun matkan päähän eikä yrittäny tunkea sinne. :)

Mut nyt alkaa olo vähän helpottaa, joten niin kauan ku sitä jatkuu ni pitää kiiruhtaa sänkyyn. Palaan uusin kuvin asiaan jossain kohtaa, kuhan löydän ton piuhan tuolta jostain jemma nimisestä piilosta.  

Ostoksia osa sata. :D

Tuntuu kyllä siltä, että kaikenlaista on tullu osteltua tässä viimeaikoina. Onneks sain työvuoron ens kuun alkuun, ni saa sitte vähän rahaaki jostain. :D Vaikka oonki tällanen rikas opiskelija, tai siltä se vaikuttaa tietty, ku kaikenlaista osteskelee koko ajan. Tänään kävin Miran kanssa Myllyssä ja rakastuin DinSkossa sellasiin saapikkaisiin. Alunperin lähettiin sinne ettii Miralle takkia ja löydettiinki ekasta paikasta heti sopiva. No sitte halusin käydä kokeilee korottomia saappaita, et olis jotku saapikkaat joita vois tässä syksyllä ja talvella käyttää ihan arkikäytössä, ettei tarvii aina kaivaa noita korollisia esille, jotka tuntuu sit enemmän biletysbootseilta. :D

Ja löysin DinSkosta siis tosi hienot ja ihanat ja kaikkee, mut tietysti mun tuurilla ei ollu kokoja niistä mustista ja en sitte edes lähteny kokeilee mitään muuta väriä. Sit kierreltiin siellä ympäriinsä kaikki kenkäkaupat läpi, eikä löytyn yksiäkään jotka olis ollu yhtä mieluisat ulkonäöllisesti. Noh sitte päätin että meen keskustassa käymään DinSkossa.
Mira sitte heitti mut tähän keskustaan, ku oon nyt menossa puol kuudeks leffaan mein äitin kanssa ni tää sopi oikein hyvin sitte tähän kuvioon. Ja sielläki sitten oli mustat 40 kaikki loppu. Aloin sitte kattella niitä samoja mut ruskeina ja tykästyin sitte niihin ja ostin ne. Eli nyt on uudet "nahka" saappaat jalassa ja oi että on ihanat! Meni noi vanhat ugg kopiot pussiin ja kotona ne lentää kaapin perukoille. :)