Pakko päästä johonki purkamaan tätä. Mulle on tullu ihan kauhee vauvakuume, enkä mahda asialle mitään. Mä oon ihan sekasin päästäni tästä asiasta, ku tiedän etten saa tota miestäni ympäripuhuttuu tähän päätökseen. No mut voinpahan haaveilla ainaki asiasta jos en muuta. Tänään retkahdin kattelemaan lastentarvikkeita, pinnasänkyjä, turvakaukaloita, sittereitä ja kaikkee muuta ihanaa. Sisustin jo mielessäni tota hoitopöytää tohon baaritiskille ja mittasin että siihen viereen mahtuu sellanen hylly laatikosto juttu johon saa sitte vaippoja sun muuta hoitopöytä tavaraa ja vaihtovaatteita. Ja sit löysin ihanan pinnasängyn ikeasta ja kaikkee muutaki kivaa, joita pistin sinne ostoslistalle. Haaveilu on kivaa ja sisustaminen päässä on kans kivaa. Tää suurin innostus menee ohi kunhan rauhotun, innostun vaan kaikesta tällasesta eka ihan hirveesti ja tiedän itteni joten rauhotun tästä ja tyydyn ajatukseen ettei se ehkä vielä oo edessä pariin vuoteen. Tottakai toivon ettei näin olis, toivon et olisin ens kesänä jo äitiyslomalle jäämässä ja elämä menis taas eteenpäin. Se on totta mitä puhutaan naimisiinmenosta, heti kun on saanut suunniteltua the dayn niin alkaa tehdä mieli suunnitella sauraavaa askelta. Jää jotenkin tyhjä olo kun se yksi päivä on takana jota on puoltoista vuotta suunnitellut, ajatellut, miettinyt ja säästänyt siihen rahaa. Nyt tekis mieli saada seuraava "projekti" kehiin, tai miten sen nyt sanois niin ettei se kuulosta siltä että se on vaan joku juttu jolla täyttää hääpäivän jättämän tyhjän olon. Kaikki kysyy miltä nyt tuntuu olla naimisissa. Ei se tunnu mitenkään erilaiselta ja siks oonki tyytyväinen ettei meillä oo lainaa häistä, koska se ei olis ollu sen arvosta yhden päivän takia. Meillä oli ihana päivä ja aivan mahtavat juhlat, mut mua harmittais nyt ihan suunnattomasti jos olisin tuhlannut mielettömästi rahaa siihen enkö vois nyt alkaa säästämään seuraavaa askelta varten, eli sitä lasta. Heti häämatkan jälkeen aijon ruveta pistää vähitellen rahaa palkasta säästötilille et sitten on varaa ostella lastentarvikkeita sun muuta. Joten ehkä sitten joku päivä musta tulee äiti, onpa hassu ajatus, äiti.
Oon jo pitkän aikaa myös pyöritelly mielessäni tätä kieliasiaa, puhuakko suomea vai ruotsia lapsen kanssa. Ruotsia haluaisin puhua, jotta meidän lapsella olis yhtä hyvä säkä ku mulla et saa kaks kieltä heti alkuun. Mut suomi tulee mulle paljon luonnollisemmin kissojenki kanssa jutellessa. En jotenki osaa ruveta niillekkää sönköttää ruotsia tääl kotona, oon kokeillu tuntuu hassulta. Rauski ei halua et rupeen puhuu meijän lapselle ruotsia, mut Tessi taas on sitä mieltä et ehdottomasti ja luulen et mein isä olis kans sitä mieltä. Mut tuntuis vaan tyhmältä puhuu omalle lapselle sitä kieltä joka on mulle toinen kotikieli, ei mun äidinkieli. Sanavarasto on paljon heikompi ruotsissa ja yritä siinä sit opettaa lapselle kieltä joka ei tuu itellekkää luonnostaan äidinkielenä. Mut eiköhän tää asia selkiinny viimeistään siinä kohtaa ku lapsi syntyy sitte joskus, että kokeilee tuntuuku se ruotsin puhuminen niin hölmöltä, koska ehkä se ei sitte tunnu siinä kohtaa. Puhunhan mä kuitenki mun kummitytönki kanssa ruotsia eikä tunnu yhtään hölmöltä ku oon tehny sitä jo alusta asti. Siitäki kuitenki tulee kakskielinen koska isä puhuu suomea. Olis se jotenki aika coolia opettaa kaks kieltä samalla kertaa lapsella. Suomenkieliseen päiväkotiin ja kouluun kuitenki menis ku täällä Naantalissa ei nyt kauheesti sitä valinnanvaraa oo, mutta olis edes toisena kotikielenä se ruotsi samalla tavalla ku mulla oli pienenä.
Nimiäki ollaan mietitty, aina ku tulee joku ihana jommallekummalle mieleen ni kerrotaan se toiselle. Tosin mulle tulee enemmän vastaan sellasia et "hei ootko kuullu tällasesta nimestä, ihan hirvee, en vois ikinä antaa meidän lapselle sellasta" nimiä vastaan. Mut on meil kuitenki suht sama mieltymys nimiiin onneks, ei välttist sit tuu niin paljon kinaa ainakaan siitä. (:
